Hei!
Pitkästä aikaan tännekkin jotain väsäilen. Tosiaan Star stable onlineen tuli viime keskiviikkona päivitys jossa tuli uusi alue, vaatteita, lisää vaatteita. Sitä edellisenä tuli..... Okei vitsivitsi, eiköhän me kaikki tiedetä mitä peliin on tullut >.>
Mutta siis, sain tässä pari päivää sitten idean että voisin väsätä semmosen kuvatarinan, ja lopputuloksen näette nyt.
 |
| Asuin pienessä kylässä rivitaloalueella. Sieltä ei löytynyt juuri muuta kuin talleja, rapakkoa ja vielä lisää rapakkoa.. |
 |
| Kuten enemmistö kylän asukkaista olin myös kiinnostunut hevosista ja ratsastamisesta. Sinä päivänä olin saanut kasaan tarpeeksi rahaa halpaan hevoseen joten menin katsomaan markkinoilla olevia yksilöitä. |
 |
| Yksi niistä näytti erottuvan selkeästi joukosta. Sillä oli pystyharja ja suloinen ilme kun se katsoi minuun. "Tämän minä haluan" ajattelin itsekseni. |
 |
| Pidemmittä puheitta marssin markkinapaikan hevosten omistajalle ja esitin tarjoukseni kyseisestä hevosesta. Kyseinen hevonen oli kuulemma peruskoulutettu ja terve. |
 |
| Ja niin se oli minun! Se majoittui lähitallille, juuri kylän viereen mutta se ei näyttänyt juurikaan sopeutuvan tänne.. |
 |
| Ensimmäinen ratsastuskerta.. se vaikutti levottomalta jo varustaessani sitä. Pistin levottomuuden pitkään toimettomana olon piikkiin. |
 |
| Sain sen kävelemään ehkä puoli kierrosta ennenkuin se villiintyi. Minulla ei ollut mitään kontrolleja hevoseen ja pian löysinkin itseni maasta. Jos totta puhutaan niin en kyllä uskaltanut nousta enää takaisin sen selkään. Pfft onpa osuva lempinimi hevoselle, Riesa. |
 |
| En uskaltanut vielä seuraavana päivänä yrittää ratsastaa uudelleen, mutta sitä seuraavana päivänä menin syrjäiselle kentälle koittamaan ratsastusta uudestaan. Huonoin tuloksin.. |
 |
| Yritin vielä monena muunakin päivänä ratsastamista, mutta minulla ei ollut minkäänlaisia kontrolleja hevoseen, Se vain riehui riehumistaan eikä kuunnellut. Ainut mikä sujui jotenkuten oli lönköttely maastopoluilla. |
"Tälle on tehtävä jotain." Ajatukseni kulkivat samaa rataa joka ilta epäonnistuneen ratsastusyrityksen jälkeen mustelmien kivistäessä ympäri vartaloani, ei kannata koittaa halata maata hevosen selästä käsin.
Viimein päätin toimia, rupesin selvittämään hevosen alkuperää, jututin monia eri ihmisiä ja etsin tietoa.
 |
| Sain selville että hevonen oli Kallterseiksi kutsutun kansan kasvattama. He eivät yleensä myyneet hevosiaan kuin vain tarpeen vaatiessa, ja heille oli sillä hetkellä keertynyt liikaa hevosia joten Riesa oli myyty markinnanomistajalle joka oli "luvannut" kouluttaa hevosen kunnolla mutta se oli tainnut hieman "unohtua." |
 |
| Sain Kallterseilta monia hyviä neuvoja hevosen kouluttamiseen. He painoittivat maastakäsittelytaitojen tärkeyttä, ja niinpä seuraavat viikot vietin sillä syrjäisellä aitauksella harjoittelemassa Riesan kanssa. |
 |
Ja viimein Riesa antoi minun istua sen selässä! Kului tietenkin monta tuntia vääntöä ja tappelua ennenkuin mitkään vaativat koululiikkeet sujuivat... miten paksukalloinen hevonen voikaan olla.
Ps. muistakaa käyttää kypärää, tässä näytetään hyvin huonoa esimerkkiä!1
Niinsiiis, siinä se ois ^^ Mitäs sanotte, pitäiskö mun tehä useammankin tämmösiä kuvatarinahommeleita?
Koitan saada kyllä jonkun normaalimmankin postauksen jossain tässä lähiaikoina aikaseks. |
